tiistai 16. tammikuuta 2018

Vihkisormukseni

Vähän kuten hääpukuni, myös minulle täydellisen vihkisormuksen löytäminen viime kesänä oli oikeastaan vahinko. En todellakaan suunnitellut ostavani vihkiä yli 1,5 vuotta ennen häitä, mutta aivan kuten puvunkin kohdalla, sen oikean osuttua kohdalle jouduin mykistymään ihastuksesta ja toimimaan, vaikka järki sanoikin muuta. Päivääkään en kuitenkaan ole kumpaakaan päätöstäni katunut, vaan päinvastoin viikoittain ihailen hääpuvun sovituskuvia puhelimeltani ja käyn salaa sovittelemassa vihkisormusta Jarkon poissaollessa. ♥

Olen kirjoittanut vihkistäni ja tarinasta sen taustalla jo aiemmin, mutta tänään puhutaan aiheesta suoremmin.

Kesällä ajattelin, että sormukseni pysyy salaisuutena häihimme asti, joten olen toistaiseksi puhunut vihkistäni hyvin ympäripyöreästi. Olen kertonut, ettei sormus ollut lainkaan sitä, mitä alunperin ajattelin haluavani, ja että se on tutun kultaseppäyritysketjun mallistosormus, ja että malli on edelleen tuotannossa. Jo tuolloin pohdin, että onko sormusmallin huolellisella salailulla oikeasti joku merkitys, mutta päätin jatkaa seuraamistani hääblogeista oppimaani mallia: mekko ja sormus esitellään blogissa vasta häiden jälkeen, jotta jännitys pysyy yllä.

Mekon suhteen olen edelleen ehdoton, mutta sormusasiaa viikonlopun häämessujen jälkeen tarkemmin pohdittuani, en oikein pääse sisään sormussalailuun. Koska salailtavaa ei minusta ole, aion nyt esitellä vihkini kesän postauksia huolellisemmin. Parhaassa tapauksessa postauksestani on apua jollekin sormusvalinnan kanssa painivalle ja huonoimmillaankin luvassa on timantteja, joten kovin ikävästi postaus ei jatku.

IMG_7845
IMG_7784
IMG_7850

Sormukseni on Kultajousen kotimaisen Princess-sarjan sormus. Malliltaan vihkini on Kukka. Sormus on 14K valkokultaa, muodoltaan kantikas ja keskeltä hiukan korotettu, kuten kihlanikin, joten sormukset pelaavat täydellisesti yhteen. Timantit on aseteltu kukan (tai lumihiutaleen) muotoon, mikä minusta saa sormuksen hehkumaan erityisen kauniisti verrattuna pyöreisiin timanttimuodostelmiin. Ihan kuin sormus itsessään olisi timantti! Minun kihlani tapauksessa kukka peittää kihlasormuksen timantin alleen, mutta se on minusta esteettisesti ainoastaan kaunis ratkaisu, koska haluan vihkini ottavan selkeän pääroolin sormusten välillä. Tunnen oloni sormuksen kanssa todella klassisen tyylikkääksi ja arvokkaaksi. Molemmat tunteita, joita en voinut kuvitella, että pieni sormus osaisi tuoda tullessaan. ♥

Princess on yksi Suomen suosituimmista vihkisormussarjoista, joten en todellakaan ole sormukseni suhteen mikään uniikki lumihiutale, mutta miksi pitäisikään? Sormuksen ostopäätöstä tehdessä minusta oli päinvastoin todella huojentavaa, että sormus on suositun sarjan mallistosormus. Mikäli tuhannet naiset ennen minua ovat todenneet sormukset laadukkaiksi ja kauniiksi, miksi minulla olisi syytä epäillä ihastukseni keskellä muuta? Princess-sormukset on myös suunniteltu ja valmistettu Suomessa, mikä entisestään lisää tyytyväisyyttä valintaani kohtaan. Sormukseni on kaunis, laadukas ja kotimainen.

27931184939_080c18f3c9_o
39000816644_6bc9950184_o
38812116025_d5120a21dd_o

Loppuun seuraa paljastus. Lauantain Mennään naimisiin -messuilla en malttanut olla piipahtamatta Kultajousen pisteellä sovittelemassa sormuksia. Tiedän, että on typerää mennä ihailemaan muita, jos täydellinen on jo kotona, mutta halusin niin kovasti päästä mukaan häähumuun ja toisaalta kuulla vaivihkaa ammattilaisen näkemyksen sormusvalinnastani. Korualan ammattilaisten lisäksi paikalla oli myös Huippumalli haussa ohjelmasta tuttu malli Sofia Öster, joka on juuri aloittanut Princess-sarjan kasvona. Morsiuspukuun ja sarjan koruihin puettuna Öster oli todellakin aivan huippumalli messuilla työskennellessään! 

Kuitenkin - huolimatta upeista huippumalleista tai ammattilaisten sormusehdotuksista - pikaisen sovitteluhetken paras anti itselleni oli selkeä: minun oma Kukkani oli ehdottomasti upein kokeilemani sormus.


♥ Krista

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Mennään naimisiin -häämessut 2018

Tammikuun häämessukausi on nyt avatttu, ja millä tavalla! Minulla oli eilen lauantaina ilo osallistua Mennään naimisiin -messuille blogimiitin kautta kutsuvieraana yhdessä 10 muun morsianbloggaajan ja kahden meitä houstanneen vaimobloggaajan kanssa. Vaikka kuinka inhoan häihin liittyvää ylivuotavaa ihanuushöpötystä, minun on pakko hehkuttaa, että eilinen oli aivan mahtava päivä! Tähän postaukseen mahtuu osa hauskuudesta, mutta ensi viikolla tulee julkaisuun todennäköisesti pari muutakin messuihin liittyvää tekstiä, koska hienoja kuvia ja kerrottavaa on vain liikaa. Kannattaa siis virittää aivot inspiraatiomoodiin tulevaa viikkoa varten.

Mennään naimisiin -messut olivat minulle aivan uusi tuttavuus. En ollut ennen ollut kyseisillä messuilla, enkä ollut ennen ollut Helsingin Wanhassa Satamassa, jossa messut järjestettiin, mutta eilisen jälkeen voin ehdottomasti suositella kysyjille kumpaakin. Minulla oli aivan ihana päivä! Iso kiitos päivän ihanuudesta kuuluu itse messuille ja tottakai tapahtuman järjestäneelle Mennään naimisiin -organisaatiolle, mutta valtavan iso rooli oli myös seuralla. Kiitos kanssabloggaajat! Nautin joka hetkestä ja jutusta, jonka ehdimme päivän aikana vaihtaa. Jälleen kerran tuli myös todettua, että aivan turhaan jännitin etukäteen, koska päivä soljui äärimmäisen mukavasti vailla turhaa jäykistelyä.

IMG_7835
IMG_7594
IMG_7596
IMG_7616
IMG_7603
IMG_7599

Wanha Satama on tilana hiukan sokkeloinen, mikä on minusta kuitenkin tilan etu, kun kyseessä ei ole suunnistustapahtuma. Messupäivän aikana on varmasti aikaa koluta erilliset messuhuoneet, vaikka kaikkea ei voikaan nähdä yhdellä vilkaisulla. Erillisistä huoneista koostuva tila luo perusmessuhallia todella paljon intiimimmän tunnelman, mikä sopii minusta häämessuihin erityisen hyvin. Vähän kuin olisi tyylikkääseen kotiin tullut. Väkeä tapahtumassa oli lauantaina klo 13-15 välillä, jolloin itse messuja kiertelin, sopivasti. Ei ahdistavaa tungosta, mutta kävellessä ei kuitenkaan tullut tunnetta, että apua, täällä ei ole ketään ja nuo kaikki näytteilleasettajat vain odottavat, että voivat hyökätä palvelemaan minua. (En ole lainkaan sellainen pikkuputiikki-ihminen...) Eniten väkeä pyöri koruyritysten ympärillä ja suosituimpien yritysten pakeille ihmiset joutuivat hiukan jonottelemaan, mutta mikäs pari minuuttia jonottaessa, kun kädessä on täysi viinilasi.

Mennään naimisiin -messut olivat minusta fiilistelymessut isolla äffällä. Juuri tuollaiseksi olen mielessäni kuvitellut kutkuttavan hauskan messupäivän esimerkiksi kaasojen kanssa: paljon hääpukuja, sormuksia ja valokuvaajia esittelyssä, laadukas hääpukumuotinäytös ja skumppaa ja viiniä edullisesti tarjolla. Täydellistä. ♥  Erityisen hauskaa minusta oli, että kuohari- ja viinilasien kanssa sai vapaasti liikkua messualueella. Minä ainakin haluaisin maistella kuohuvaa yhtä aikaa, kun mallailen vihkisormuksia! Viikonlopun messuilla se onnistui.

IMG_7732
IMG_7758
IMG_7761
IMG_7812
IMG_7657
IMG_7774

Näytteilleasettajien valikoima oli minusta hyvä ja laadukas. Pukufanina minua ilahdutti erityisesti hääpukuyritysten ja myös itse suunnittelijoiden runsas määrä, unohtamatta tosiaan hääpukumuotinäytöstä, joka oli minulle ehdottomasti päivän kohokohtia. Minä kerta kaikkiaan rakastan hääpukuja, eikä rakkaus ole lainkaan vähentynyt, vaikka oma, edelleen täydelliseltä tuntuva, mekko odottaa jo valmiina.

Mikäli kaasoni eivät vuoden päästä tammikuussa ole jo aivan leipääntyneet koko häätouhuun, voisin todellakin nähdä, että Mennään naimisiin -messut olisivat meidän valinta fiilistelymessuiksi. Omalla kohdalla kaikki vain osui ainakin eilen niin nappiin, että en osaa kuin kehua messuja! Vielä kerran kiitos kaikille, jotka teitte päivästäni niin mukavan! Kiitos kutsusta ja tapahtumasta Mennään naimisiin! Kiitos aamupalasta Theron catering! Kiitos kauniista messuympäristöstä Floramore ja Mevent! Ja kiitos seurasta kanssabloggaajat! ♥


Ps. Tänään on viimeinen päivä äänestää Vuoden Hääblogia 2018. Mikäli ääni on vielä antamatta, äänestys onnistuu tämän linkin kautta klo 23.59 saakka.

----

Kristallihäiden lisäksi mukana blogimiittissä:
- Filosofin morsian
- Cutting the Cake Together
- Jotain keltaista
- Ensinäkemältä
- Something Gold
- Ida's daydream
- Misery Business the Wedding
- Häämimmit
- Bride and Co
- Dioriina menee naimisiin
- Mutsi hoitaa
- Adieu madamoiselle, bonjour madame


♥ Krista

tiistai 9. tammikuuta 2018

Game of Thrones -pöytänumerot häihin

Voimme syyttää kaikesta oikeastaan bestmania. Nico ilmestyi kotiimme viime vuonna ja lähes ilmoitusluontoisesti vain totesi, että nyt me katsomme Game of Thronesia. Emme Jarkon kanssa ole mitään sarjojen suurkuluttajia - olemme katsoneet läpi vain Breaking Badin. Emme myöskään ole lohikäärmetason fantasian ystäviä, joten lähtökohdat seitsemälle kaudelle lohikäärme ja -mörkösarjaa olivat vaikeat.

Nico ei kuitenkaan luovuttanut. Katsoimme ensimmäisellä sessiollamme kolme jaksoa ikään kuin introna. Seuraavana päivänä menivät seuraavat kolme. Kolmantena päivänä himmasimme hieman ja katsoimme vain kaksi. Kuukauden päästä olimme katsoneet kolme kautta. Alle kahden kuukauden kuluttua jouduimme hankkimaan tunnukset HBO:hon, kun viisi Nicon dvd:llä ollutta kautta oli katsottu läpi. Lopulta noin kahdessa kuukaudessa aloituksesta olimme edenneet tuoreimpaan seiskakauteen, jonka jälkeen jäimme muiden GOT-fanien tapaan janoamaan viimeistä tuloillaan olevaa kautta, ja suunnittelemaan häitämme.

Aiemmin GOT on näkynyt häissämme kaasojen ja bestmanin lahjoissa, joissa oli pienet viitteet sarjaan, joka onneksi on koko hääseurueellemme tuttu. Nyt Game of Thrones on kuitenkin vyörymässä häihimme aivan uudella tasolla, koska pienenä sushin tapaisena eihän sitä nyt voi tehdä -ajatuksena Jarkolla herännyt idea, on viime viikkoina jalostunutkin toteutusvaiheeseen. Meille tulee GOT-pöytänumerot!

IMG_2979

Niille, joille sarja ei ole tuttu, taustainfoksi, että Game of Thronesissa on eri sukuja, joilla on vahvasti oma indentiteetti, omat tunnukset, värit ja motot. Pöytänumeroissamme tulemme hyödyntämään juuri noita sukujen omia tunnuksia ja värimaailmaa, joten oikeastaan pitäisi ehkä puhua pöytänumeroiden sijaan pöytätunnuksista.

Koska paperille tulostetut pöytätunnukset olisivat makuumme aivan liian latteat, aiomme toteuttaa tunnukset ihan oikeina kangaslippuina, jotka asetetaan pöytiin pöytäkokoisiin viiritelineisiin ripustettuina. Jokainen muistaa varmasti nähneensä mummolassa tai jossain seurantalossa eri järjestöjen viirejä pienillä marmorijalustoilla seisomassa. Noita viiritelineitä olemme viimeisen viikon metsästäneet Turun eri kirppareilta ja saldona on jo kuusi telinettä kahdeksasta! Jälleen iso kiitos kirppareille, koska mistä muualta me olisimme järkihintaan kaivaneet kahdeksan viiritelinettä.

Sukujen liput tulemme ompelemaan eBaystä viikonloppuna tilaamamme suuren Game of Thrones -lipun avulla. Lipussa on yhdeksän suvun tunnukset (ks. kuva alla), joista meidän täytyy valita kahdeksan meidän mielestämme parhainta. Lipun saavuttua tehtäväksi jää etsiä jokaiselle suvulle sopivan värinen kangas viirin takakappaleeksi, leikata tunnukset irti isosta lipusta ja ommella tunnus- ja takakappale yhteen valmiiksi pikkulipuksi. Yläreunaan täytyy myös muistaa ommella kuja viirin poikkitangon pujottamista varten, että lippu saadaan ripustettua tankoon. Ei pitäisi siis olla iso homma, varsinkaan kun meillä on käytössä ompelukone ja osaan jonkin verran ompelujuttuja tehdä.

IMG_0547

Tämä on meidän mielestämme taas parhaita ideoita hetkeen! Me molemmat rakastamme Game of Thronesia ja lisäksi Jarkko on lapsuudestaan lähtien ollut kiinnostunut lipuista - GOT-liput pöytänumeroiksi ovat meille aivan täydellinen valinta!


♥ Krista

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Vihkimisen ajankohta

Koska Turussa vihkikirkon saa varata päivälleen vuotta ennen suunniteltua hääpäivää, kirkon varaaminen tulee meille ajankohtaiseksi melko pian.
 
Vihkikirkon valinta on ollut meille jo pitkään selvä ja viimeisen vuoden olemmekin vain odottaneet, että helmikuun 16. osuu viimein kalenteriin ja saamme soittaa virallisen varauspuhelun. Turussa kirkon (ja vihkitilanteeseen oleellisesti kuuluvien papin ja kanttorin) varaaminen on mahdollista joko soittamalla seurakunnan varauspalveluun tai käymällä paikan päällä keskustan varauspalvelupisteellä. Sähköpostitse varausta ei voi tehdä. Lisäksi minulla on käsitys, että tietyn kirkon omaan seurakunta-alueeseen kuuluvat parit ovat etusijalla kirkon varaamisessa, verrattuna toisen kirkon alueella asuviin pareihin. Ainakin tuttaviemme syyskuisissa häissä heiltä rajautui alkuiltapäivän vihkiajat samantien pois, koska varhaisemmat ajat oli varattu juurikin kirkon oman väestön käyttöön. Tämän suhteen me olemme onneksi turvassa, koska aiomme mennä naimisiin omassa lähikirkossamme.

Vaikka hääpäivä ja -kirkko ovat olleet meille selviä jo vuoden ajan, vihkimisen tarkka ajankohtatoive on meillä edelleen auki. Koska varaus täytyy tehdä noin kuukauden päästä, täytyisi meidän nyt tosissamme pohtia vihkimisen ja samalla koko hääpäivän aikataulua ihan todellisuuden tasolla. Enää ei riitä, että ensin kuvataan, sitten vihitään ja sitten juhlitaan, vaan vihdoin joudumme - ja saamme - miettiä hääpäivän kulkua ihan konkreettisesti.

StockSnap_94BSREFBKS

Hääpäivän ja vihkimisen aikatauluun vaikuttaa moni asia, joista meille tässä vaiheessa oleellisimmaksi nousseita listaan tähän alle. Listassa on myös arvioitu toiveemme vaikutusta vihkiajankohtaan:

  • Potrettikuvat ennen vai jälkeen vihkimisen?
    • Toiveenamme olisi kuvaus ennen vihkimistä, jotta juhlat pääsisivät alkamaan sujuvasti vihkimisen jälkeen eikä meillä toisaalta olisi kiirettä kuvaustilanteessa.
      • Vihkimisen tulisi olla iltapäivällä.
  • Millaisen aamun hääpäivään haluaa?
    • Vihaan kiirettä, ja erityisesti vihaan kiirettä ennen tärkeitä asioita, joten hääpäivän aamun tulisi ehdottomasti olla riittävän rauhallinen kaikkine laittautumisineen ja valmistautumisineen. 
      • Vihkimisen tulisi olla tarpeeksi myöhään
  • Päivänvalon riittävyys ja hämärtyminen?
    • Toiveissani ulkona hämärtyisi mahdollisimman pian juhlapaikalle päästyämme, jotta tilaan luomamme tunnelma pääsisi täysiin oikeuksiinsa.
      • Vihkimisen tulisi olla selkeästi iltapäivällä.
  • Ruokailun ajoittuminen?
    • Me haluaisimme häälounaan sijaan nauttia vieraidemme kanssa hääillallisen, joten ruokailun täydellinen aika olisi noin klo 18.
      • Vihkimisen tulisi olla iltapäivällä.
  • Hääpäivän ja -juhlinnan pituus?
    • Kumotaksemme kaiken ylläolevan, toivoisimme tottakai, että yksi lyhyt hääpäivämme voisi olla mahdollisimman pitkä.
      • Vihkimisen tulisi olla ajoissa. 

Summa summarum: Vihkimisen tulee olla tarpeeksi ajoissa, mutta ei liian myöhään.

wedding-437969_1920

Jep, tämäpä auttoi, joten koitetaan hiukan konkreettisemmin:

  • Jos vihkiminen olisi klo 14, olisimme kuvauksessa viimeistään klo 12, juhlapaikalla vihittyinä noin klo 15.30 ja ruokailu olisi pakko aloittaa noin klo 16.30. Juhla-aikaa klo 03:een laskettuna kertyisi 13 tuntia.
  • Jos vihkiminen olisi klo 15, kuvaus olisi viimeistään klo 13, juhlapaikalla oltaisiin noin klo 16.30 ja ruokailu starttaisi noin klo 17.30. Juhla-aikaa kertyisi 12 tuntia.
  • Jos vihkiminen olisi klo 16, kuvaus olisi klo 14, juhlapaikkavalmius klo 17.30 ja ruokailu noin klo 18.30. Juhla-aikaa noin 11 tuntia.

Tämän jälkeen kello alkaa olla minusta jo niin paljon, että en halua lyhentää juhla-aikaamme, koska kaikki vieraat eivät kuitenkaan juhli kanssamme aivan tappiin asti. Tällä hahmotelmalla vaihtoehtoja on siis kolme tai muutama enemmän, mikäli tasatuntien väliin mahtuu väliaikoja. Tällä hetkellä äänestäisin itse varmaan keskitien vaihtoehtoa klo 15, mutta asia vaatii vielä tarkempaa pureskelua yhdessä Jarkon kanssa.

Mikäli jollakulla on selkeitä (tai ei tarvitse olla edes niin selkeitä) ajatuksia vihkimisen ajankohdasta, kommentoikaa ihmeessä, koska meidän ajatuksemmemän asian suhteen ovat vielä yhtä levällään kuin tämän postauksen rakenne.


♥ Krista 

torstai 4. tammikuuta 2018

Häiden to do -lista alkuvuodelle 2018

Vuosi on vaihtunut uuteen ja olemme palanneet Kiovasta kotiin. Reissu oli aivan uskomattoman ihana ja rentouttava, mutta ihanaa oli myös palata takaisin omaan kotiin ja Suomeen. Kirjoitan reissusta myöhemmin lisää, koska Kiova oli meidän kummankin yllätykseksi erittäin mukava matkakohde, jota voimme todellakin suositella pariskunnille ja jopa vastavihityille minihäämatkakohteeksi. Mutta Kiovasta lisää tulevaisuudessa, koska nyt on aika kääntää katse hetkeksi alkuvuoden hääsuunnitteluun.

Ajanlaskun taituttua vuoteen 2018, on meidän ja kaikkien muidenkin vuonna 2019 häitään juhlivien parien viimeistään syytä heittää syrjään hääsuunnitteluun liittynyt pieni nolous. Emme ole enää suunnittelemassa vuoden X häitä, vaan me suunnittelemme ensi vuonna juhlittavia häitämme. Tuntuu mahtavalta sanoa noin. ♥ Onnea tottakai myös kaikille vuoden 2018 hääpareille - tämä vuosi on teidän!

Koska häitämme juhlitaan jo alkuvuodesta 2019, aion laskea meidän häävuotemme starttaavan ensi kuussa, kun häihin on aikaa vuosi ja saamme varata kirkon. Hassua ajatella, että alunperin kahden vuoden hääsuunnittelu- ja -säästöajastamme on kulunut jo puolet, ja jäljelllä on enää se todennäköisesti nopeammin menevä ja konkreettisempi puolikas. Olemmekin hahmotelleet alkuvuodelle konkreettista to do -listaa, koska moni tärkeä asia odottaa hoitamistaan.

IMG_0350

♥ Kaasojen ja bestmanien tapaaminen
Olen suunnitellut helmi-maaliskuulle pieniä illanistujaisia, joissa kaksi toisilleen tuntematonta kaasoani ja Jarkon heille tuntematon bestman tapaisivat. Ajatuksissani ohjelmaan kuuluisi skumppaa, pientä syötävää ja toivottavasti rentoa tutustumista niin, että hääseurue saisi pientä tuntumaa toisistaan jo häävuoden alkumetreillä. Luonnollisesti myös häistä puhuttaisiin, mutta rennosti fiiliksen mukaan, koska meillä ei ole vielä mikään kiire käydä mitään läpi. Tärkeintä meille olisi, että kaasot ja bestmanit näkisivät toisensa jo varhaisessa vaiheessa niin, että vuoden aikana touhu saataisiin rennon jouhevaksi.

♥ Valokuvaajan varaaminen
Asia, jota olemme selkeästi vain viivytelleet. Meillä on ajatuksia häidemme valokuvaajasta, mutta pitäisi saada aikaiseksi laitettua hänelle viestiä. Tammi-helmikuun heiniä ehdottomasti.

♥ Juhlapaikkaan tutustuminen
Varasimme juhlapaikkamme helmikuussa 2017, jolloin kaikki hääsuunnittelussamme oli luonnollisesti vielä levällään. Nyt moni asia on tarkentunut ja vielä useammasta asiasta on hahmotelmia, jotka kaikki vaativat juhlapaikan tarkastelua valveutuneemmin silmin. Onnistuuko suunnittelemamme pöytäjärjestys juhlapaikan pöydillä? Mihin GT-baari sijoitetaan ja miten? Jnejne. Pieniä tarkistettavia asioita on niin paljon, että ne pitäisi laittaa paperille aina, kun jotain pongahtaa mieleen, ettei mitään vain unohdu.

Unelmissani pääsisimme käymään juhlapaikalla niin, että mukana olisivat myös kaasot ja bestman, mutta täytyy katsoa, kuinka tämä aikataulullisesti onnistuu, varsinkin Helsingissä asuvan Sanni-kaasoni osalta. Tavoitteena minulla kuitenkin olisi, että kävisimme juhlapaikalla helmi-maaliskuussa.

♥ Pitopalvelun varaaminen
Pitopalvelun suhteen meillä on suunnitelmia ja keskustelua meneillään, mutta mitään ei ole vielä lyöty varmaksi lukkoon. Lisäksi alkupalasushimme vaatii konkreettisia sopimuksia, joten ruuan osalta meillä on vielä melko iso työ hoidettavanamme. Ruoka on kuitenkin tärkeä osa juhlaa ja haluamme hoitaa kuvion kunnolla, joten pitopalvelun ja sushin varaaminen ovatkin tärkeimpiä tammi-helmikuun tehtäviä.

♥ Kirkon varaaminen
Turun alueella kirkon saa varata tasan vuosi ennen hääpäivää, mikä on minusta hyvä systeemi, joka hiukan hillitsee hulluinta hääkiihkoa. Varsinkin meidän tapauksessamme olen hyvin stressitön kirkon suhteen, koska häämme ovat kiihkeimmän hääsesongin ulkopuolella, eikä vihkikirkkomme kuulu Turun suosituimpien joukkoon. 16.2.2018 meidän täytyy vain soittaa seurakunnan varausnumeroon ja hoitaa asia kuntoon. Voi tietysti olla, että edessä on yllättäviä haasteita, mutta niitä ihmetellään sitten 16. päivä helmikuuta.

♥ Hauskoja, pieniä puuhia
Isojen hoidettavien asioiden lisäksi haluan ujuttaa alkuvuoteen myös pienempiä hääaskareita, kuten GT-baariin toteutuksen suunnittelua, bändin biisilistan hahmottelua, Spotify-soittolistojen luonnostelua, askartelua, häiden ohjelman suunnittelua ja plaseerauksen sommittelua.

--------

Kaikenlaista isoa ja pientä on siis tehtävänä, mutta olen jälleen hääintoa täynnä, joten asioiden hoitaminen on vain mukavaa. Selkeästi vuoden vaihtuminen ja häiden tuntuminen lähemmältä toi taas uutta, entistäkin pirteämpää, vaihdetta hääsuunnitteluun.

Rakkaudella ensi vuoden morsian,

♥ Krista

perjantai 29. joulukuuta 2017

Kiova on nyt!

Tulin sanomaan vain pikaiset moikat, koska seuraavat viisi päivää me olemme odotetulla matkalla Kiovassa! Aamu alkoi tänään jo kolmelta ja nyt yli neljän olemme Turun lentokentällä odottamassa lähtöä Riikaan ja sieltä edelleen Kiovaan.

Blogi ei todennäköisesti ehdi päivittymään matkan aikana, mutta instaan ja erityisesti instastoriin sen sijaan pyrin meidän reissua taltioimaan. Mikäli Kiova siis kiinnostaa, kannattaa suunnata Kristallihäiden instagrammiin (@kristallihaat)! Huhhuh. Lentopelkoisena alan olla jo melko kauhuissani tästä kaikesta.

Hyvää uutta vuotta 2018 ja ihanaa häävuoden alkua vuoden 2018 hääpareille! <3 Palataan tammikuun alussa!

<3<3<3

torstai 28. joulukuuta 2017

Kristallihäät - Vuoden Hääblogi 2018?

Oli aivan vahinko, että yöuneni hetkellisesti tuhonnut uutinen osui silmiini niin varhaisessa vaiheessa. Minun oli tarkoituksenani näyttää Kuopion kodissa siskolleni Love Me Do:n sivuja, kertoa viime syksyn tapahtumasta ja intoilla, että miten mahtavaa olisi päästä mukaan Vuoden hääblogi -finaaliin, kun uutinen läjähti silmieni eteen: Vuoden Hääblogi 2018 -finalistit on julkistettu. Ja Kristallihäät on mukana.

Minun yöuneni menivät siinä samassa. Olen innostujatyyppi, joka innostuttuaan syttyy hetkessä täysille, eikä rauhoitu ennen kuin hetken luoma innostus on ns. poltettu loppuun aihetta tarpeeksi käsittelemällä. En kuitenkaan todellakaan täpinöi kaikelle ja oikeastaan minua saattaa olla vaikea saada innostumaan asioista, joista olen aluksi epävarma, mutta kun joku minulle merkityksellinen asia, josta olen jo valmiiksi innostunut, tapahtuu, peto on irti. Minä tärisen, innostun, käyn levottomaksi, jännitän, suunnittelen, haaveilen ja muutun keskittymiskyvyttömäksi.

Juuri noin kävi tapaninpäivän iltanakin, kun näin blogimme nimen finalistien joukossa. Joku on todella kokenut kirjoituksemme niin inspiroiviksi ja merkityksellisiksi, että on ehdottanut Kristallihäitä mukaan finaaliin. Eikä todennäköisesti vain joku, vaan ihan jotkut, koska noin upeiden blogien joukkoon pääsemiseen ei varmasti ole riittänyt yksi äidin antama ääni. Se tuntuu valtavan hyvältä ja haluankin kiittää jokaista Kristallihäät mukaan nimennyttä lukijaa. Kiitos.

Vuoden hääblogi

Yllätykset eivät kuitenkaan olleet vielä siinä. Tammikuussa 2017 perustettu Kristallihäät on nimittäin mukana kisaamassa Vuoden Hääblogi 2018 -tittelistä, mikä on aivan valtava kunnia. Olemme vuoden päässä omista häistämme ja mukana kisaamassa jo todella merkittäviä bloginäyttöjä antaneiden ja upeita häitä viettämään ehtineiden bloggaajien rinnalla! Minulle blogin pääasiallisena kirjoittajana ja hääblogeja pitkään seuranneena se merkitsee valtavasti. Toivon ehdokkuutemme olevankin merkki, että olemme onnistuneet välittäään lukijoille sen, mitä erityisesti minä lähdin hääbloggaamisella alun perin tavoittelemaan: avointa, paikoin syvää ja konkretian tasolla menevää keskustelua häistä ja parisuhteesta unohtamatta tietenkään häihin liittyvää unelmointia.

Samoilla linjoilla tulemme myös jatkamaan, koska Kristallihäät on vasta pääsemässä vauhtiin. Vuosi hääbloggaamista on ollut blogielämäni parasta aikaa, ja olen onnekas, että saan jatkaa kirjoittamista vielä kauan häidemme siintäessä vasta jo vuoden päässä. Oma hääblogi ja hääblogien maailma kaikkiaan on tuonut elämääni valtavan paljon hyvää, josta haluan pitää kiinni, ja josta toivon hääblogimaailman myös itse aktiivisesti pitävän kiinni. Suurin toiveeni bloggaamisen saralla onkin, että Kristallihäiden lukijat kokisivat, että blogimme on merkityksellinen osa tuota hääblogien maailmaa. Että emme olisi vain se yksi hääblogi, vaan olisimme Kristallihäät.

Valtavan suuri kiitos siis jokaiselle Kristallihäät mukaan Vuoden Hääblogi 2018 -finaaliin nimenneelle. Finaalipaikka merkitsee minulle niin paljon, että on vaikea saada sitä järkevästi puettua sanoiksi ilman, että kuulostan epätoivoiselta. Toivonkin, että tämän kunnian merkitys välittyy jokaisen tekstin riveiltä ja rivien välistä. Kiitos. ♥

---------

Kisaa Vuoden Hääblogi 2018 -tittelistä käydään kolmessa eri kategoriassa:
  • Vuoden Hääblogi 2018 - Kristallihäät mukana!
  • Vuoden Uusi Hääblogi 2018
  • Vuoden Kaupallinen Hääblogi 2018 

Äänestämään pääsee tästä. Äänestää voi kaikissa kolmessa kategoriassa ja äänestys onnistuu todella helposti vain laittamalla raksin ruutuun oman suosikin kohdalle. Äänestysaikaa on keskiyöhön 14.1.2018 saakka ja voittajat julkistetaan Love me do -tapahtuman yhteydessä 21.1.2018.

Siispä, valitse suosikkisi, koska parhaiten tiedät juuri sinä, ja äänestä.

Let the voting begin! 


♥ Krista

torstai 21. joulukuuta 2017

Meidän joulu

Olemme viettäneet parisuhteemme aikaisista jouluista vain ensimmäisen erillään kumpikin omien perheidemme tykönä. Sen jälkeen asuimme jo yhdessä ja joulun viettäminen erillään tuntui vain kaikkiaan väärältä. Minä haluan olla jouluna rakkaani kanssa yhdessä. Tunne oli niin vahva, että alunperin ikävä ajatus joulunvietosta poissa oman perheen luotakin tuntui siedettävältä hinnalta, jos saisimme nauttia joulun taiasta yhdessä.

Meidän onnemme on, että olemme molemmat Kuopion tyttöjä ja poikia. Kun matkaamme joulunviettoon kotikonnuille, olemme automaattisesti saman kaupungin sisällä, ja itse asiassa vanhempiemme kotien välillä on vain 3,5 kilometriä väliä. Ensimmäisen seurusteluvuoden aikana tuo 3,5 kilometriä tuli hyvin tutuksi, kun kuljimme vuoroin kylässä toisen kotona. Meidän kohdallamme täydellinen joulujärjestely löytyi siis nopeasti, koska välimatkat ovat lyhyitä: vietämme aaton toisen perheen luona ja joulupäivä kuuluu toisen perheelle.

Aloittaessamme vuorottelun, Jarkko otti ensimmäisen aattona poissa kotoa -vuoron, mikä merkitsi minulle todella paljon. Vaikka päätös yhteisestä joulusta oli molemmille mieluinen, oli ainakin minulle iso askel ajatella viettävänsä joulu poissa kotoa, joten olin kiitollinen, kun Jarkko antoi minulle vuoden lisäaikaa sulatella asiaa. Olin haljeta rakkaudesta ja myös ylpeydestä, kun pääsin ensi kertaa viettämään joulua kaikkien minulle rakkaiden ihmisten kanssa, myös poikaystäväni.

IMG_2811

Meille vuorottelusysteemimme on ollut toistaiseksi täydellinen ratkaisu. Jouluaaton ja -päivän taika on hieman erilaista, mutta kummassakin on puolensa, joten kummankin perheen kanssa tulee vietettyä joulua joka vuosi. Aatto on tottakai odotettu juhlapäivä täynnä juhlavaa jännitystä, mutta joulupäivänä on usein aattoa rennompi tunnelma täynnä huoletonta yhdessäoloa, eikä päivään liity juhlaruokailun paineita tai pakollisia hautavierailuja.

Minusta on ollut aivan ihanaa päästä mukaan Jarkon perheen joulunviettoon ja näkemään toisen perheen jouluperinteiden sisään. Päätös viettää joulut yhdessä perheidemme luona hiukan hypäten on ehdottomasti ollut hyvä päätös. Tänä jouluna vietämmekin aaton taas minun perheeni kanssa ja joulupäivä on omistettu Jarkon perheelle.

Teen vielä tämän viikon ajan sijaisuutta viime kesän kesätyöpaikassani, mikä on pitänyt minut kiireisenä, ja lähdemme perjantaina Kuopioon, jossa bloggaaminen on tyypillisesti jäänyt melko vähälle, joten on olemassa riski, että en ehdi tulla erillisiä jouluterveisiä blogiin jättämään. Siispä varmuuden vuoksi,


♥ OIKEIN HYVÄÄ  JA RAKKAUDENTÄYTEISTÄ JOULUA KAIKILLE! ♥


23722528_10155909972858057_8809577900445198025_n

Tämä postaus oli osa Varpublogien joulukalenteria, luukku numero 21. Kannattaa käydä kurkkaamassa kanssabloggaajien jo menneet luukut ja seurata, mitä kolmeen jäljellä olevaan luukkuun vielä mahtuu, koska enää kolme yötä jouluun on!

Ps. En kestä, kuinka söppänä tuo joulukalenterikuva ja koko Varpujen joulukalenteri visuaaliselta ilmeeltään on ♥

Psps. Kuvassa me viettämässä yhteisiä pikkujouluja meidän ekana seurusteluvuonna v. 2011.


♥ Krista

lauantai 16. joulukuuta 2017

Hääyö - mitä tehtäisiin ja missä?

Kiihkeää rakastelua, avioliiton viimeisen sinetin painaminen ja pitkän päivän ultimaattinen huipennus - tapetilla siis hääyö! Samoin kuin morsiuskunnon myös hääyön suhteen minulla oli teininä selkeä visio: "Jos hääyönä ei vietetä kiihkeitä hetkiä täydellisessä hotellihuoneessa, on liitto auttamatta surkea, koska siis tottakai nyt hääyönä täytyy olla hotellissa ja harrastaa seksiä, eihän se muuten ole hääyö." Ihailen oikein nuoremman itseni suoraviivaisuutta, mutta tylsää kyllä muutama lisävuosi on tylsyttänyt minusta ankaran häädiettaajan ohella myös kiihkeimmän hääyöintoilijan.

Minun omana toiveenani häidemme suhteen on pitkälle yöhön jatkuvat juhlat. Elämämme juhlat, jotka tulemme muistamaan aina. Me Jarkon kanssa, ja kaverimme myös, olemme kovia juhlimaan, joten on hölmöä toivoa hääjuhliltamme vähempää kuin peruskotikemuiltamme. Juhlapaikallamme on lupa olla kello kolmeen saakka, mutta haaveilen, että saisimme neuvoteltua ajan tunnilla eteenpäin, jolloin kolmeen asti saisi juhlia aivan rauhassa ilman kelloon katselua ja sitten alkaa pikkuhiljaa valmistautua poistumiseen. Joka tapauksessa juhlamme tulevat menemään pitkälle yöhön toivottavasti tanssien, nauraen ja läheisten kanssa jutellen.

kihlahotelli

Jos olemme neljän aikaan yöllä Turun keskustassa, jää hääyöllemme aikaa noin kahdeksan tuntia, jos ajatellaan hääyön päättyvän seuraavaan puoleenpäivään. Perushotellihuone Turun keskustassa maksaa noin 120e, hienompi teini-Kristan hääyöstandardit täyttävä hotellihuone yli 200e. Jos lasketaan mukaan mahdollisuus myöhäiseen check outtiin klo 14 tai 15, venyy hääyön pituudeksi 10 tai 11 tuntia, mikä tekee hotellihuoneen hinnaksi per tunti vähintään 12e tai 20e. Se on hirveän paljon rahaa naiselle, jonka kuukausitulot opiskelijana ovat 250e, ja ihan vaikka ei raflaavasti tuotaisi esiin opiskelijan toimeentulon nykyrealiteetteja, summa on todella suuri noin pienestä ajasta ihan kelle vain.

Hinta ei tietenkään poista faktaa, että tottakai minä haluaisin viettää hääyömme hotellissa. Hääyön viettäminen kotona tekisi budjetin puolesta järkeä, mutta ei jestas, miten ankealta tuntuu ajatus tulla omaan kotiin upean ja ainutlaatuisen hääpäivän jälkeen. Vaikka koti olisi erityispuhdas ja kaasot tehneet mitä koristelutemppuja, olisi kotihääyö mahdollisista hääyön tapahtumista huolimatta antikliimaksi. Minä rakastan kotiamme, mutta koti on koti, ei erikoispaikka, joka kruunaisi timanttisen hääpäivän. Erityisen kurjalta hotellihääyön vaihtaminen kotihääyöhön tuntuisi siksi, että minä rakastan hotelleja. Tykkään pitkistä kokolattiamattokäytävistä, toisiaan muistuttavista ovista, jännityksestä ensi kertaa huoneen oven avatessa ja hotellin aulassa tihkuvasta pienestä luksuksen tunteesta. Olen hotellirakastaja.

IMG_3535

Hääyön sijaintimme on siis vielä epäselvä, mutta hääyön aktiviteetit sen sijaan ovat tunnetusti kaikilla tiedossa: kuohuviiniä, intohimoista rakastelua ja tuoreen aviopuolison syliin nukahtamista. Ihan oikeasti olin pitkään sitä mieltä, että jos yllä mainituista kaksi ensimmäistä eivät toteudu, on avioliiton ennuste melkoisen surkea. Kolmannen suhteen olen ollut joustavampi, koska meistä kumpikaan ei ole koskaan osannut nukkua toisen iholla, joten olemme ehtineet oppia, että onnea on ilman lusikkauntakin. Seksin sen sijaan olen ehdottomasti liittänyt hääyöhön aivan varhaisaikuisikään asti.

Aikuis- ja erityisesti opiskelijaikäni aikana olen kuitenkin oppinut, että todella pitkä päivä - olkoonkin vaikka kuinka täydellinen - yhdistettynä alkoholiin ja myöhään yöhön tanssimiseen ei varsinaisesti stimuloi minua rakkauden leikkeihin. Tottakai elämme rakkauselämäämme, ja varmasti myös ainutlaatuista hääyötämme, tunne ja hetki edellä, mutta itseni tuntien tiedostan, että on mahdollista, että hääpukuni riisumisen jälkeen ainoa jalkojeni väliin päätyvä on hotellihuoneen muhkea peitto käydessäni nukkumaan. Tiedostan nykyään myös onneksi, että on ok olla väsynyt pitkän ja jännittävän päivän jälkeen, eikä hääyön seksittömyys muuta liiton ennustetta mihinkään suuntaa. Ja sitä paitsi, kun on nukkunut hyvin, jaksaa seuraavana päivänä vaikka mitä. Pois siis turhat paineet ja fiilis edellä hääyön viettoon.

Kuvituksena kuvia meidän viimeisimmältä hotellireissulta eli kihlautumisviikonlopulta 10/2016


♥ Krista

maanantai 11. joulukuuta 2017

Paino, parisuhde ja häät

Nuorempana asia oli minulle selkeä. Kun koittaa päivä, jona menen naimisiin, olen elämäni kunnossa. Olen jumalainen versio itsestäni, jota kukaan ei voi vastustaa ja jota jokainen häävieras kadehtii. Ihmettelin telkkarin hääohjelmien morsiamia, jotka kertoivat häädieettiensä epäonnistuneen ja harmittelivat mekosta tursuavia kehonosia. Hei morsian, you had one job - laihtua ja olla tikissä häitä varten - ei voi olla niin vaikeaa panostaa elämän tärkeintä päivää varten, ajattelin. Jep...

Tässä vaiheessa haluan painottaa, että nämä ovat teini-ikäisen itseni ajatuksia, eivätkä vastaa ajatuksiani tänä päivänä. Postauksella en myöskään halua loukata ketään, vaan kerron puhtaasti omista ajatuksistani painoon, omaan parisuhteeseeni ja häihin liittyen. Paino on hyvin henkilökohtainen asia, johon jokaisella on omat mielipiteensä, mieltymyksensä ja tunteensa, eikä minun sanojani ole tarkoitettu loukkaamaan ketään. En myöskään arvostele tai arvota kenenkään elämää hänen painonsa mukaan, vaan kriittinen silmäni on varattu ainoastaan minun omaa kehoani kohtaan. Tulenarkuudestaan huolimatta aihe on minusta nykypäivänä enenevissä määrin tärkeä, joten haluan nostaa painoasian keskusteluun. 

Nykyaikana puoliso lähes aina tunnetaan todella hyvin ennen avioliittoa. Parit seurustelevat ja asuvat avoliitossa usein vuosia ennen häitä. Alle vuoden tuntemisen jälkeen juhlittavat pikahäät ovat enemmän selän takana ihmeteltävä poikkeus kuin sääntö. Meillä yhteisiä vuosia on hääpäivän aikaan takana seitsemän ja puoli. Yli puolen vuosikymmenen kokemuksella sulhaseni siis tuntee kanssani avioliittoon astuessaan mieleni ja kehoni niin tarkkaan kuin toisen ihmisen on mahdollista toinen tuntea. Toivoakseni hän juuri siksi haluaakin kanssani naimisiin. Hän tuntee kuka olen, mitä ajattelen ja miltä näytän, ja haluaa sen takia jakaa elämänsä kanssani. Koska vaikka olisin elämämämme ainoana hääpäivänä elämäni tikissä oleva fitnessnainen, se ei muuttaisi totuutta, että hän rakastui minuun hääpäivää edeltävien 2727 yhteisen päivän aikana, jolloin olen ollut vain minä.

horizontal-2878196_1920

Totuus on, että kehoni ei ole samanlainen kuin 18-vuotiaana Jarkon kanssa tavatessamme. Vartaloni on pehmentynyt ja saanut enemmän muotoja. Katson itseäni ankaralla silmällä, ja minulle on tärkeää, että kykenen olemaan tyytyväinen itseeni. Näillä mitoilla olen tyytyväinen, mutta tiedän, että voisin olla upeampikin, aina voisi olla. Kyse on kuitenkin hienosäädöstä, koska pääosin olen onnellinen kehossani.

Paino on tärkeä asia niin terveyden kuin parisuhteenkin kannalta. Ennen kaikkea tietysti terveyden, mutta omassa parisuhteessani koen tärkeänä myös fyysisen vetovoiman ja toisen ulkonäön miellyttävyyden, jonka osatekijänä paino/ruumiinrakenne on minulle itselleni melko merkittävä tekijä. Me olemme Jarkon kanssa jo suhteen alkuvuosina antaneet itsellemme ja toisillemme lupaukset, että pidämme itsestämme huolta niin, että emme kärsi todellisista paino-ongelmista. Tulevan työni kautta olen nähnyt ylipainon riskit, vaikeudet ja vaikutuksen aivan kaikkeen niin tarkkaan, että en halua vahingoittaa itseäni niin, enkä myöskään aiheuttaa puolisolleni ylipainosta aiheutuvaa huolta terveydestäni. On helpompaa säilyttää normaalipaino kuin laihduttaa ylipainosta normaalipainoon, joten olemme tehneet yhteisen päätöksen pysyä normaalipainossa.

Meillä painoon ja omiin kehollisiin tai ulkonäöllisiin epävarmuuksiin liittyvistä asioista puhutaan avoimesti. Tunnemme toistemme ajatuksia omista kehoistamme ja myös toistemme ajatuksia toisen kehosta. Toisen silmät ovatkin onneksi paljon armollisemmat ja näkevät herkemmin kaiken hyvän. Olen siitä onnellisessa asemassa, että saan paljon positiivista palautetta sulhaseni suunnasta. Jos oloni on epävarma, Jarkko osaa sanoillaan kääntää ajatukseni kehostani ympäri. Minä olen kaunis ja hyvä, ja pääosin muistankin sen, mutta hetkittäin tarvitsen sulhaseni apua. Samoin yritän muistaa sanoa ääneen säännöllisesti kaiken komeuden ja miehisen kauneuden, jota miehessäni jatkuvastien.

Untitled

Luonnollisesti haluan hääpäivänämme loistaa aivan erityisellä tavalla niin itseni kuin sulhasenikin silmissä niistä 2727 muusta yhteisestä päivästä huolimatta, mutta en ole - teini-ikäisen itseni häpeäksi - valmis uhraamaan usean kuukauden ajaksi koko normaalia arkeani muuttuakseni hääpäivää varten joksikin, mitä en ole ikinä ollut. Meillä ei siis tulla erityisemmin häädiettaamaan, eikä minun ei tarvitse olla elämäni tikissä hääpäivänä. Minun täytyy kuitenkin olla itseni rakastama versio itsestäni hääpäivänä, jotta voin loistaa haluamallani tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tulevan vuoden aikana tulen tekemään terveellistä hienosäätöä keholleni: aion syödä, liikkua ja rakastaa entistä paremmin. Tehdä siis häiden motivoimana sitä, mitä kehoni toivoisi minun tekevän jatkuvasti.

Valehtelisin, jos väittäisin, etten tekisi hienosäätöä juuri yhtä ainoaa hääpäivää varten, mutta onneksi keho ei välitä motiiveista, jos keinot vain ovat oikeat.

///

Minua jännittää kauheasti julkaista tämä postaus, koska pelkään jonkun ymmärtävän sanani väärin. Haluan vielä kerran painottaa, että en todellakaan kirjoittanut tekstiä syyllistääkseni, loukatakseni tai arvostellakseni kenenkään kehoa tai valintoja, vaan koska aihe on minusta äärimmäisen tärkeä. Rakastetaan kehojamme ja itseämme niin, että meidän on hyvä elää ja olla itsenämme vanhuuteen saakka. ♥


♥ Krista